EtusivuToimintaKirkolliset toimituksetTukea & ApuaVirasto & PalvelutTalous & HallintoToimitilatYhteystiedot
Toimitilat

EURAJOEN SEURAKUNTA
Luvian kappeliseurakunta

Pappilantie 2
29100 LUVIA

**@**

Faksi:(02)558 2123

 

Palvelupiste, Luvia
Toimistosihteeri
Liisa Kivekäs
0400 - 811 189
 

Johtava kappalainen
Samu Repo

0400 - 374 211

 

Sähköpostit:

etunimi.sukunimi@evl.fi

 

Kaikki yhteystiedot


 

 

 

 

 

 

 

Historiaa

Brita Salko

KAPPELI MEREN RANNALLA

TIETOJA LUVIAN VANHOISTA KIRKOISTA JA KIRKKOESINEISTÄ

 

LUVIA - väylän varrella

Luvian sijainti meren rannalla on aina määrännyt elämää täällä niin kuin kaikkialla rannikolla.

Reitti, jota on kuljettu jo varhaisina aikoina, on purjehdusväylä, joka johtaa etelästä Korpoströmistä Lypertön, Putsaaren, Pyhämaan, Rihtniemen ja Luvian kautta Kokemäenjoen suulle ja Pohjanlahden rannikolle. Ulvila ja Kokemäki olivat rikkaita kauppapaikkoja jo 1200-luvulla.

Luvian saaristo on tarjonnut hyviä suojapaikkoja merenkävijöille. Purjelaivojen aikakaudella jouduttiin odottamaan myrskyn asettumista tai sopivan purjetuulen viriämistä peilityvenen jälkeen. Luvianlahden purjehduskelpoinen väylä on kauan muodostanut erään tärkeimmistä rannikkoväylistä.

Suomen Historia -teoksessaan professori Seppo Suvanto kirjoittaa: "Ruotsalaisten siirtymisestä Pohjanlahden itäpuolelle Merikarvialle ja Lapväärttiin on asiakirjatieto vuodelta 1303, mutta on varsin todennäköistä, että heitä on ollut jo aikaisemmin 1200-luvun puolivälin tienoilla Kokemäenjoen suupuolessa ja Ulvilassa. Ilmeisen nopeassa tahdissa heitä sitten saapui Ruotsista ja Ahvenanmaalta Luvian ja Kokkolan väliselle alueelle." Tältä ajalta on peräisin Luvian rannikolla ja saaristossa oleva ruotsinkielinen nimistö.

Rannikon nimistössä on paljon mielenkiintoisia meriteihin ja kaupankäyntiin liittyviä esimerkkejä: Kumoksenpää (=kumo =merkkituli), Jungfruholma (=liikenneväylän varrella oleva satama- tai kokouspaikka), Saksansaunan loukko(=kauppasaksat), Skuthamina (=kuutto =alus), Piskoppi (=piispan tarkastusmatkat kulkivat luotettuja väyliä pitkin. Piskoppi =Biskopsvik kuuluvat väylänimistön ehdottomaan aateliin.)

Vanhin virallinen tieto, jossa Luvia-nimi mainitaan, on vuodelta 1420. Kyseessä on tutkimuskäräjien pöytäkirja, jossa käsitellään kalavesikiistaa. Kiistaa käytiin luvialaisten oikeuksista kalavesiinsä, metsiinsä ja kaskimaihinsa. Vastapuolella olivat euralaiset ja kokemäkeläiset. Oikeusistuimen päätös oli luvialaisille myötämielinen. Asiakirjassa mainitaan luvialaisia kyliä, joten asutus on Luvialla ollut vakiintunutta.

Eurajoella on ollut jo vuonna 1344 oma pappi ja todennäköisesti oma kirkko. Vuonna 1495 piispa Maunu Särkilahti mainitsee kirjeessään epäsuorasti Luvian. Siinä puhutaan Eurajoesta ja sen annekseista (=apupitäjä). Eurajoen historian kirjoittajan Ulla Heinon mukaan annekseina voivat tulla kysymykseen vain Lappi ja Luvia. Luvia oli Eurajoen kappeli samoin Lappi. Irjanne ei ole ollut kappeli vaan rukoushuonekunta, jossa on ollut kirkko jo katolisella ajalla.

Tietoja Luvian seurakunnan syntyajasta, vielä vähemmän kirkon rakentamisajasta, on turha etsiä kirjallisista lähteistä. Muutamia asiaan läheisesti liittyviä dokumentteja voidaan käyttää apuna ajoittamisessa.

 

Kirjallisia tietoja Luvian kappeliseurakunnasta

Luvian kappelista on kirjallinen maininta vuodelta 1558. Vesteråsin valtiopäivillä 1527 päätettiin kirkon "liikaomaisuus" peruuttaa valtiolle. Sen, mikä oli "liikaa" määräsi kuningas Kustaa Vaasa. Luvian kirkosta otettiin kruunun haltuun kullattu ehtoolliskalkki ja pateeni.

Seuraava vuosiluku, joka koskee Luvian kappeliseurakuntaa, on 1569. Silloin Matthias Olai sai asuttavakseen Sittlahden kruununtorpan. Matthias oli Luvian kappalainen, joka saattaa olla sama herra Matz, joka mainitaan jo 1540 maakirjassa.

Luvian kappelin ensimmäinen inventaariluettelo on vuodelta 1644. Siinä mainitaan mm. jalosukuisen Nils Bjelken lahjoittama kalkki ja pateeni, lisäksi messuvaatteita, tinaisia kynttilänjalkoja ja v. 1645 ostettu Suomenkielinen Raamattu, ruotsalainen ja suomalainen käsikirja ja muita kirjoja.

1600 -luvun lähteistä löytyy yllättävän runsaasti tietoja Luvian seurakunnasta. 1641 piispa määräsi luvialaiset rakentamaan oman pappilan. Vuodesta 1664 lähtien Eurajoen kappalainen Nicolaus Escholenius asui Sittlahdella.

Papeista, seurakunnasta ja kirkon irtaimistosta on mainintoja, mutta itse kirkosta ei mitään. Jonkinlaisen kuvan saa kirkon koosta, kun tutustuu ensimmäiseen penkkijärjestykseen, joka on laadittu v. 1662. Miesten puolella oli 7 penkkiä ja naisten puolella 10. Jokaiseen penkkiin mahtui n. 5 henkeä. Kirkon vieressä oli kellotapuli, koska Jacob Niemenkylästä sai korvauksen "kirkontornin" kunnostamisesta v. 1701.

Ensimmäinen nimenomaan Luvialle nimitetty kappalainen oli Erik Ljufstadius v. 1689. Hänen virkakautensa oli historiassamme vaikeata aikaa. 1600-luvun lopulla kohtasi ankara kato koko valtakuntaa. Melkein kolmannes väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Luvialla kuoli vuosittain n. 10 henkeä, pahimpana nälkävuonna, 1697, lähes sata. Lisäksi sisämaasta saapui kerjäläisiä, joita löydettiin tienpuolesta menehtyneinä. Heidät haudattiin nimettöminä ja tuntemattomina kirkkomaan siunattuun multaan.

Kun uusi vuosisata alkoi, koettelemukset jatkuivat. Alkoi historiassa Suuren Pohjan sodan nimellä kulkenut vaikea aika. Vuoden 1713 lopulla venäläiset miehittivät Suomen. Luvian rippikirjassa, jota oli alettu pitää v. 1667 on lähes kymmenen vuoden aika, jolloin merkinnät puuttuvat kokonaan. Elettiin Ison vihan aikaa, joka päättyi v. 1721 Uudenkaupungin rauhaan.

Luvian kappalaisena oli vuodesta 1716 Matthias Riman. Hän näyttää hoitaneen virkaansa miehityksenkin aikana. Kastetuista on pidetty kirjaa ja monet toivorikkaat vanhemmat pyysivät Rimanin myös lapsensa kummiksi. Rauhan tultua Riman nimitettiin kirkkoherraksi Marttilan seurakuntaan.

Ihmisten uskoa parempaan tulevaisuuteen ja uuden huomisen toivoa osoittaa Tukholmasta 1723 hankittu tiimalasi. "Kuluu kallis armon aika, pian poies pakenee."

 

Vuoden 1745 kirkon rakentaminen

Luvian uuden kappelin suunnittelija oli Tuomas Ravonius (1705-1784), porilainen porvari ja rakennusmestari.

Kappelin rakentamisen aikaan Eurajoen kirkkoherrana oli Matthias Tackou, rovasti ja pappissäädyn valtiopäiväedustaja. Luvian kappalaisena oli Johan Hornaeus, Eurajoen kirkkoherran Samuel Hornaeuksen poika. Hän tuli Luvian kappalaisen virkaan v. 1743.

Kirkon rakentamiseen ryhdyttiin, vaikka ns. pikkuvihan aika (1741-1743) oli juuri päättynyt. Rakentaminen alkoi 1745 ja lopulliseen asuunsa kirkko valmistui 1748. Rakennusmestari Ravonius sai vuosipalkkaa 100 taalaria ja 5 taalaria "viimeistelystä" vuonna 1748.

Tarvittavat hirret, kivet, hiekka, tuohet, sammalet ja muut kotoiset rakennusaineet tuotiin talojen manttaalien mukaisin määrin Sittlahden mäelle. Kirkon rakennuspaikalla häärivät talojen isännät, rengit, käsityöläiset ja itselliset. Työpäivä alkoi varhain aamulla rukoushetkellä.

Töitä valvoi Ravonius. Hän myös osti raudan Kauttuan ruukilta ja yhteensä 8300 naulaa Tukholmasta ja Porista 128 taalarilla. Tervaa hankittiin viisi ja puoli tynnyriä à 6 taalaria. Lasimestari Jöran Nyström sai ammattitaitoisesta työstään 123 taalaria.

Valmistuttuaan kappelirakennus oli n. 20 m pitkä, 10 m leveä ja 7 m korkea. 1700 -luvulla ei tunnettu pituusmittana metriä, vaan luetteloissa esim. pituus oli "34 1/4 alnar lång" (aln = kyynärä = 59,38 cm). Katteena oli tervattu paanukatto.

Voidaan vain kuvitella, kuinka suuri ilo seurakuntalaisilla on ollut, kun kirkko saatiin valmiiksi. Sitä pyrittiin myös koristelemaan. Vanhasta kappelista oli myös tuotavaa: ehtoolliskalkki vuodelta 1678, muita ehtoollisastioita, tekstiilejä ja v. 1723 lahjoitettu tiimalasi.

Uuden kirkon saamista lahjoituksista arvokkain oli alttaritaulu. Se on Anders Dahlstenin 1746 Turussa tekemä ja esittää Vapahtajaa ristillä. Taulusta voidaan lukea kirjoitus: "Jumalalle kunniaxi ja Lufian kappelin kaunistuxexi on tämän alttaritaulun lahjoittanut Ephraim Stener Turun kaupungin fiskaali v. 1750". Stener oli myös raatimiehenä Turussa neljäntoista vuoden ajan. Mitä siteitä hänellä on Luvialle, on toistaiseksi selvittämättä. Kalliin alttaritaulun lahjoittamiseen liittyy mielenkiintoisia piirteitä. Stenerin puoliso oli satakuntalaista Leistenius -sukua, Nakkilan Leistilän mukaan.

Alttaritaulun lahjoittamisvuonna, 1750, Joopin vanhaisäntä Henrik Mårtenson, kuljetti sen Luvialle. Vaivojensa palkaksi hän sai 12 taalaria.

Kirkolle lahjoitettiin myös karhuntalja alttarille. Samanlaisesta lahjoituksesta v. 1733 kertoo Yrjö Hormia Pyhämaan-Pyhärannan 300-vuotisvaiheilta teoksessaan: "Maisteri Aulis Ojan tutkimusten mukaan on entisinä aikoina ollut Varsinais-Suomen ja Uudenmaan suomalaisissa pitäjissä samoin kuin Etelä-Karjalassa yleisenä tapana lahjoittaa karhuntalja kirkkoon alttarin edessä pidettäväksi".

 

Penkkijärjestys

Tuiki tärkeä penkkijärjestys oli laadittava pikimmiten. Sen tekivät Eurajoen kirkkoherra Matthias Tackou ja kappalainen Johannes Hornaeus. Tekijöiksi kelpasivat siis oman seurakunnan miehet, eikä kuten aikaisemmin jonkun kaukaisemman kirkkopitäjän papit, esimerkiksi Keckonius Huittisista 1667 ja Lignipaeus Laitilasta 1712.

Penkkijärjestys laadittiin toukokuun 8. pnä 1746.

Miestenpuolella oli ensimmäisenä Herra Everstiluutnantin istuin.
2. penkki: kersantti Lax, aliupseerit Hanninkylästä, Heinilästä ja Sassilasta.
3. penkki: mm. Tommila ja molemmat Löytyt.
4. penkki: Hanninkylän Yörläisen, Tasasen, Isoruutin, Pullin, kahden Väipäreen talon ja Korven Marttilan isännät.
5. penkki: Hanninkylän Nissi, Vähäruuti, Lanki, Korven Suomalainen, Äijälä, Peränkylän Esko ja Seppä.
6. penkki: Peränkylän Sahari, Sittlahden Riihilä, Mikolan Kukola ja Eevasti, Lemlahden Prami ja Maijala.
7. penkki: Ensimmäisen ylemmän poikkikäytävän jälkeen on penkki vieraille.
8. penkki: Lemlahden Jussila ja Junnila, Norrbyn (Luodonkylä) ja Heinilän lampuodit ja kappalaisen rengit.
9. penkki: Lemlahden neljä ja Peränkylän kaksi naapuria (taloa).
10. penkki: Mikolan kaksi, Sittlahden kaksi ja Korven kaksi naapuria (taloa).
11. penkki: Väipäreen kaksi taloa, Hanninkylän Nissi, Vähäruuti, Langi, Yörläinen ja Pulli.
12. penkki: Hanninkylän Tasanen, Isoruuti, Arnäsin (Niemenkylän) neljä ja Löytyn ylinen talo (Puosi).
13. penkki: Löytyn alinen talo (Puosi) Tommila, Heinilä, Sassila.
14. penkki: Vanhoille itsellisille.
15. penkki: Jakamaton (ohikulkijoille).

Naisväen puoli

Penkki kuoripalkin luona
1. Kappalaisen puoliso ja Heinilän rustholli.
2. Kersantti Laxin vaimo, Hanninkylän, Sassilan ja Löytyn (molempien talojen) aliupseerien vaimojen paikat.
3. Skogsbyn (Pappilan) Sassilan, Heinilän ja Tommilan piiat
Kuorista (lähtien)
1. Everstiluutnantin puolison sija.
2. Arnäsin (Niemenkylän) neljän, Väipäreen kaksi, Hanninkylän Yörläisen, Hanninkylän muut kuusi ja Korvenkylän Marttila.
3. Korvenkylän Suomalainen, Äijälä, Peränkylän kolme, Sittlahden Riihilä.
4. Mikolan kaksi, Lemlahden neljä ja lukkarin vaimo.
5. Ylemmän poikkikäytävän jälkeen Mikolan kaksi, Lemlahden neljä, lukkarin vaimo.
6. Korven Suomalainen, Äijälä, Peränkylän kaksi, Sittlahden Riihilä.
7. Hanninkylän Nissi, Langi, Tasanen, Vähäruuti, Isoruuti, Pulli, Korven Marttila.
8. Hanninkylän Yörläinen, Väipäreen kaksi, Arnäs (Niemenkylän) neljä (taloa).
9. Norrby (Luodonkylä) Löytty, "väkkärin" eli suntion ja käsityöläisten vaimot.
10. Jakamaton tai vanhoille itsellisille.

Lehterillä:
Rakuunoiden ja sotilaiden vaimot.
Piioille ja nuorelle väelle.
Samaten

Matthias Tackou
pastor et prepositus Eurajoella

Johannes Hornaeus
sacellanus Luvialla

Lehterin ahtaudessa hikoilivat mm. rakuunat ja sotilaat.
Kirkossa oli vielä 1800 -luvun puolivälissä myös häpeäpenkki ja jalkapuu.


Kellotapuli

Rakennusmestari Tuomas Ravonius suunnitteli myös uuden kellotapulin. Se valmistui v. 1756. Sen valmistamiseen tarvittiin mm. lähes 4000 kpl neljän tuuman nauloja. Ravonius sai korvauksena 150 kuparitaalaria.

Kellotapuli komisti kirkonmäkeä. Inventaariluettelon mukaan kellotapuli oli nelikulmainen ja seinän leveys oli 6,5 m. Korkeus oli n. 15 m tuuliviirin "nuppiin" saakka. Johan Hornaeus kuoli samana vuonna kuin kellotapuli valmistui. Hänet haudattiin kirkon lattian alle ajan tavan mukaan.

Irjanteen kellotapuli, joka tänä päivänä on paikoillaan, on myös Tuomas Ravoniuksen piirtämä. Sen suunnittelu aloitettiin v. 1758, joten se on vähän nuorempi kuin Luvian tapuli. Kuvista päätellen ne ovat olleet hyvin samannäköiset. Irjanteen kirkko sitä vastoin on toistakymmentä vuotta vanhempi kuin Luvian edellä kuvattu kappeli. Irjanteen kirkonmäellä tuntee "historian siipien havinan".


Kirkonkellot

Entisestä ikivanhasta tapulista tuotiin kirkonkello, joka oli 23 tuuman ja valettu Tukholmassa v. 1729. Kello oli hankittu kappelille em. Samuel Hornaeuksen aikana. Lisäksi oli pieni 6 tuuman kello.

Uusi tapuli sai myös uuden kellon, joka vielä tänä päivänä kutsuu luvialaisia sanankuuloon.

Nykyisen siunauskappelin pohjoisseinällä on pieni rippikello. Siinä on teksti: "Te raadolliset tulkaat vetten tygö. M.R. 1838." Tämä kello on luvialaisen Mickel Rostedtin valama ja seurakunnalle lahjoittama. Rostedt oli Leineperin ruukin seppä. Hankittuaan maatilan Luvian Peränkylästä hän perusti pajan, jossa valoi pieniä kelloja. Tukholman matkoilla käydessään hän onnistui pääsemään töihin sikäläiseen kellovalimoon ja näin perehtymään kellonvalamisen salaisuuksiin. Palattuaan kotimaahan hän varusti Peränkylän kellovalimonsa tehokkaaksi yksiköksi.

Rostedtin valamia kelloja on mm. Kalvolassa, Eurajoella, Huittisissa jne. Kuuluisimmat hänen valamansa kellot ovat Turun Tuomiokirkon lyömäkellot, joiden ääni on Yleisradiosta tuttu Suomen kansalle. Rostedt kutsuttiin kellojen koesoittoon, joka tapahtui Tuomiokirkon tornissa 19. marraskuuta 1835.

Mainittakoon, että Mickel Rostedt toimi myös ns. hyppyherätyksen paikallisena johtajana kolmen eurajokelaismiehen kanssa. Maineikas valajamestari kuoli v. 1839 vain 49 vuoden ikäisenä.


Ikivanhat kirjat

Seurakunnan arvokas kirjasto on tässä yhteydessä syytä mainita. Se on hämmästyttävän laaja seurakunnan koon huomioiden. Luvian sielunpaimenilla olivat apuna mm. seuraavat teokset:

Suomenkielinen Raamattu
Martinus Lutheruksen Catechismus 1674
Se suurempi; suom. Jacobus Raumannus
Konung Davids psalmer 1679
M. Agricolan suomenkielinen Kirkkokäsikirja 1549, joka on "Prentattu Stockholmissa Amundi Laurizan poialta MDXLIX"
Confessio Fidei se on Sen Christillisen uskontunnustus jne. "Präntattu Turusa Johan Winterildä 1693"
Kirkkolaki ja Ordninki 1688. Sidottu.
Albani Anatomia Papae 1663 (puhdasoppisuuden valvomiseen tarkoitettu teos, hankittiin v. 1667 kolmella taalarilla)
Käsikirjoja 2 kpl toim. Johannes Gezelius 1669
Käsikirja, ruotsinkielinen 1614

 

Kirkon laajentaminen

Väkiluvun 1700-luvun loppua kohden kasvaessa, kirkko tuli ahtaaksi. Sitä laajennettiin v. 1798 niin, että se ulottui kiinni kellotapuliin. Valokuvat, joita vanhasta kirkosta on, ovat tämän laajentamisen jälkeen otetut. Kuvassa näkyvän rakennusparin, kirkon ja tapulin, epäsuhtaisuus ei ole mestari Ravoniuksen syytä, vaan laajentaminen on muuttanut alkuperäisen kokonaisuuden. Toiseen suuntaan jatkaminen ei ollut mahdollista joten jonkinlainen kompromissi oli pakon sanelema.


Kirkolle annettuja lahjoja

Kirkko sai laajentamisen kunniaksi myös 24-haaraisen messinkisen kynttiläkruunun. Siihen on kaiverrettu seuraava teksti: "Theologiadoctorn Joh. Pihlmanin ia Cappalainen Gustaf Forsselioxen ja kyrkävärdin Micael Anriaxen poian aicana vuona 1800". Tämä kruunu koristaa Luvian nykyistä kirkkoa. Kappalainen Gustaf Forseliuksen vaimo oli luvialaisen kalastajan, Yrjänä Yrjänänpojan tytär, Anna. Gustaf ja Anna Forseliuksella oli yksitoista lasta. Heidän jälkeläisiään on vieläkin Luvialla.


Kirkkolaivat

Vuoden 1827 inventaariluettelossa mainitaan puuesineiden joukossa "Ett gammalt Skepp". Kyseessä on laiva, jonka joku henkilö; merimies, sotilas tms., on lahjoittanut kotikirkkonsa koristeeksi. Tällainen koristelutapa on suuria arvoituksia sisältävä kulttuurin osa, jonka alkuperä on hämärän peitossa. Eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että kyseessä on jäänne Hansakulttuurin ajalta. Kirkon piirissä laivalla on laajempi symboliarvo. Mainitussa luettelossa on myös seuraava teksti, joka suomennettuna on: "Uusi laiva varustettuna kanuunoilla, purjeilla ja kynttiläjaloilla. Lahjoittaneet muutamat sotilaat v. 1803". Edellä on kuvattu linjalaiva, joka riippuu nykyisen siunauskappelin katossa. Laivan takana on teksti: "1803 Gustaf Adolph Luwia kyrka till hörig Anders Artig". Haurastuneesta paperista nimet ovat haihtuneet näkymättömiksi, mutta teksti kuuluu suomeksi käännettynä: "Allamainitut korpraalit, sotilaat ja reserviläiset ovat kustantaneet laivan: korpraali Grönlund, sotilaat Wass, Nordling, Rön, Dana, Nord, Kack, Stielke, Ahl, Frisk, Canon sekä reserviläiset Ring, Blom ja Frisk". Tekijä Artig oli luvialainen.

 

Saarnastuoli ja taulut

Vuoden 1852 inventaariluetteloon on merkitty saarnastuoli, joka on eteläseinällä. Aikaisemmin luetteloissa ei saarnastuolia mainita erikseen, kylläkin musta vaate, joka on kuulunut saarnastuolin kaiteelle.

Valokuvassa (katso kuvat alhaalla) näkyvä eteläseinällä oleva saarnastuoli on nykyisessä siunauskappelissa. Sen on veistänyt Daniel Klöfve, tunnettua Klöövi -sukua. Hän oli kotoisin Hyviluodosta ja asui Oiskerissa, siksi aikalaiset kutsuivat häntä "Oiskerin Taniksi". Daniel oli kirvesmies ja puuseppä, joka teki paitsi rakennuksia myös huonekaluja, puuastioita ja arkkuja. Danielin tyytyväisyyttä elämäänsä kuvastakoon hänen lausumansa: "Mää hööläsin Sittlahdem pykninki ja kattelin ko muum mäsäs niitul".


Kuvassa (Kuva alhaalla) näkyy alttaritaulun molemmin puolin mustakehyksisiä tauluja. Kahteen niistä on kirjoitettu Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Kustaa III puhe valtakunnan säädyille Tukholman valtiosalissa 21. elokuuta 1772 sekä suomeksi että ruotsiksi. Yksi taulu sisälsi Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Aleksanteri I vakuutuksen Suomen kansalle, annettu Borgossa 29. maalisk. 1809, kirjoitettuna suomen kielellä. Sekä suomen- että ruotsinkielinen taulu oli laadittu myös Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Nikolai I vakuutuksesta Suomen kansalle.

Suomen sodan (1808-1809) jälkeen monisatavuotiset siteet Ruotsin kanssa katkesivat ja Suomesta tuli Venäjän suurruhtinaskunta. Luvialaisetkin saivat tottua siihen, että maallisen majesteetin vakuutukset tulivat joskus lännestä, joskus idästä. Kirkkokansa tiesi, että Taivaallisen Majesteetin vakuutus tulee Ylhäältä.


Hautausmaa

Luvian hautausmaata ympäröi kiviaita. Se on huolella valmistettu kuin taideteos. Aluetta on muutaman kerran laajennettu.

1600- ja 1700 -luvuilla varakkaat ihmiset halusivat tulla haudatuiksi kirkon lattian alle. "Rikas nukkuu kirkon alla, köyhä nukkuu nurmen alla." Tapa osoittautui ajan mittaan ihmisten terveyttä vaarantavaksi. Niinpä tuomiokapituli kirjeessään v. 1773 kielsi kirkon lattian alle hautaamisen. Edellä mainitun kiellon jälkeen muutamat talolliset päätyivät rakennuttamaan hautuumaalle oman hautakammion. Luvian hautausmaalla oli kivestä muurattuna Löytyn ja Maijalan hautakammio, Heinilän rusthollilla oli omansa, mutta kun omistaja Carl Carenius myi Heinilän ja osti Saharin, se mainitaan Saharille kuuluvaksi. Kolmas hautakammio kuului Puosin ja Kukon taloille.

Vuonna 1800 kuollut kenraali Jacob Carl Gripenberg sai oman hautakammionsa, joka muistomerkkeineen vieläkin on hautuumaalla. Muistomerkkiä kunnostettiin v. 1997 museovirastolta saadun entistämisrahan turvin.

"Kalmiston rauhassa nukkuvat täällä sukupolvet menneet hiljaista yötään. Siunaamme heitä, siunaamme työtään."

Kun Josef Stenbäckin suunnittelema uusi kirkko v. 1910 valmistui, purettiin vanha kirkkorakennus, jonka hirsistä rakennettiin tunnelmallinen siunauskappelimme.

Vanhan kirkon lattian alta löytyi mm. saarnastuoli. Se oli 6-kulmainen, erilaisilla listoilla koristeltu ja siinä oli tekstiä, joka ei ollut luettavissa. Se oli väriltään vaaleanvihreä ja valkeissa peileissä oli punaiset syrjälistat. Yhdessä peilissä oli kirjoitus: Anno 1631.

Lattian alta löytyi myös muutamia arkkuja, joista erään kerrottiin olleen punaisen. Löytöjen joukossa oli myös pieni vainaja, joka oli kääritty kauniiseen ruusuryijyyn. "Tuonen lehto, öinen lehto, siell on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan".

Luvian kirkkojen tarkka ikä pysyy arvoituksena. Varmaa on kuitenkin, että ne on rakennettu kauan sitten kauniina lainehtineen Luvian lahden rannalle. Kymmenet sukupolvet ovat tulleet sinne kuulemaan lohdutuksen sanaa ja kiittämään Jumalaa, kaiken hyvän Antajaa. Tämä paikka on ollut luvialaisille rakas ja on sitä tulevaisuudessakin.



Brita Salko


Käytetyt lähteet:

Arvidsson Iwar: Handlingar till upplysning af Finlands häfder 1851

Colliander O I: Suomen kirkon paimenmuistio Hki 1918

Eurajoen kirkonarkisto

Hausen Reinhold: Bidrag till Finlands historia 1904

Heino Ulla: Eurajoen historia I-II 1987, 1990

Klemetti: Suomalaisia kirkonrakentajia 1600- ja 1700- luvulla WSOY 1927

Luvian kirkonarkisto

Nikula Oscar: Åbo Stads historia 1721-1809

Nordman Karl Aksel: Medeltida skulptur i Finland 1964

Rauman lehti 2.9.1911

Suvanto Seppo ym.: Suomen historia II 1958 Weilin + Göös

Strandberg C. H.: Åbo stifts Herdaminne osv. 1834

Turun maakunta-arkisto

Luviamadonna

 

Kuva: Mika Salko

Ensimmäisen inventaariluottelon alkulehti vuodelta 1644

 

Kuva: Maija-Leena Seppälä

Aukeama inventaariluettelosta

 

Kuva: Maija-Leena Seppälä

Sittlahdella vuodesta 1664 asunut kappalainen Nicolaus Escholenius

Luvian ensimmäinen "oma" kappalainen Ericus Liufstadius

Matthias Riman oli isonvihan ajalla kappalaisena

Gustaf Forsselius 1789-1814

"Suurempi kello on kooltaan 1 kyynärä ja 1 ½ tuumaa. Kellossa on seuraava teksti "Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle ja iloitkam meidän autuuden turvalle. Tulkamme hänen kasvoinsa eteen kiitoxella ja riemuitkamme hänelle lauluilla. Ps. 95:1,2 siin sanas meille paista ann et valkeudes waellan etc. Hänen kuningallisen Majest. Adolf Frederikin armollisen hallituksen ala on olewan Maan Herr Johan Lilljenbergin ja Pispan Dr Johan Browalliuxen aikana, tämä Luvian kappelin kello, kirkoherran M.Mich.Forseliuxen, kappalaisen Johan Horneuxen ja kirkowärdin Yrjä Puosin huolenpitämisen kautta talon isänäldä Johan Martilalda toimitettu Stockholmista ja siellä Gustaf Meijerildä walettu vuona 1754. Kaiki, joissa henki kjittäkän Herra, Halleluja!"

Kellonvalaja Mickel (Mikael) Rostedtin nimikirjoitus

Tilikirjan aukeama vuodelta 1663

 

Kuva: Maija-Leena Seppälä

Kirkkolaiva vuodelta 1803

 

Kuva: Maija Narumo

Luvian vanha kirkko

 

Kuva: Suomen Kansallismuseo

Kirkko sisältä

 

Kuva Suomen Kansallismuseo

Gripenbergin hautakammio

 

Kuva: Suomen Kansallismuseo

Gustaf Gripenbergin nimikirjoitus

Haku
Tapahtumakalenteri:
To 5.10.2017–22.2.2018
Klo 11.30-13
FÖLIRUOKKA® jakaa ruoka-apua torstaisin Luvian seurakuntakeskuksessa klo 11.30-13; päihteetön fölikahvila, kohtaamispaikka, 1kassi/talous, oma kassi mukaan.
Ma 23.10.
Klo 14
Diakoniaompeluseura seurakuntakeskuksessa, Vuorenmaa.
Su 29.10.
Klo 13
Messu, Maatalouden kiitospäivä, Samu Repo ja Uolevi Kotilehto.
Sadon kiitokseksi siunataan leivät.
Messun jälkeen kahvitilaisuus seurakuntakeskuksessa.
Ma 30.10.
Klo 12
Eläkeläistenkerho seurakuntakeskuksessa.
Ti 31.10.
Klo 14
Käenpesän hartaus, Riihimäki, Haavisto.
Ti 31.10.
Klo 18
Teesien Naulaamisen 500 –vuotisjuhla, uskonpuhdistuksen juhlapäivä Luvian kirkossa ja kahvit seurakuntakeskuksessa, Asko Riihimäki, Tapio Seppälä, Samu Repo, Markku Haavisto
Ke 1.11.
Klo 12
Vanhustentalojen hartaus, Repo ja Haavisto.
Ke 1.11.
Klo 13
Majakkatuvan hartaus, Repo ja Haavisto.
To 2.11.
Klo 18
Seurakuntailta Vanhassa kanttorilassa. Lauletaan eri herätysliikkeiden lauluja yhdessä Lapid-lauluryhmän kanssa. Tapani Erämaja kertoo herätysliikkeistä. Kahvitarjoilu.
La 4.11.
Klo 18
Pyhäinpäivän Iltakirkko, Repo, Rönkkömäki-Mäntynen, Haavisto,
Luvian kappeliseurakunnan kirkkokuoro. Jumalanpalveluksen jälkeen kahvitilaisuus omaisille seurakuntakeskuksessa.
Su 5.11.
Klo 13
Messu kirkossa, Repo, Riihimäki, Rosenqvist, Rönkkömäki-Mäntynen, Haavisto.

Messun jälkeen jatkuu yhteinen syntymäpäiväjuhla tänä vuonna Eurajoella loppuvuodesta 75 tai 80 vuotta täyttäville seurakunnan jäsenille seurakuntakeskuksessa. Erillinen kutsu lähetetään 01.07.-31.12.2017 syntyneille, 75 tai 80 vuotta täyttäville seurakunnan jäsenille
Su 5.11.
Klo 17
Entisten nuorten raamattu- ja rukouspiiri Vanhassa Kanttorilassa.
Su 12.11.
Klo 13
Isänpäivän messu, Erämaja, Verronen.
Ma 13.11.
Klo 14
Diakoniaompeluseura seurakuntakeskuksessa, Rönkkömäki-Mäntynen.
To 16.11.
Klo 18.00
Diakonia- ja perhetyön järjestämä seurakuntailta Vanhassa Kanttorilassa enkeli-teemalla; laulua, runoja, tarjoilua. Elina Perkola ja Paula Hermonen , Virpi Rönkkömäki-Mäntynen ja Eija Helander
Su 19.11.
Klo 13
Su 19.11. klo 13 Sanajumalanpalvelus kirkossa, Repo, Haavisto.
Su 19.11.
Klo 17
Entisten nuorten raamattu- ja rukouspiiri Vanhassa Kanttorilassa.
Ma 20.11.
Klo 13-15
Diakoniatyön jouluaskartelu seurakuntakeskuksessa, Rönkkömäki-Mäntynen, Helander.
Su 26.11.
Klo 13
klo 13 Messu kirkossa, saarna Teuvo Liimatta, lit. Repo, Verronen.
Su 26.11.
Klo 18-21
Nuorten aikuisten Punaisen veisukirjan lauluilta Pub Onnissa. Lauletaan porukalla toivelauluja Punaisesta veisukirjasta.
Ma 27.11.
Klo 12
Eläkeläistenkerho seurakuntakeskuksessa.
Ke 29.11.
Klo 9.30
Lasten aamukirkko Luvian kirkossa, aiheena adventti.
Su 3.12.
Klo 10
klo 10 1. Adventin messu kirkossa, Repo, Haavisto
Su 3.12.
Klo 17
Entisten nuorten raamattu- ja rukouspiiri seurakuntakeskuksen kerhohuoneessa.
Su 3.12.
Klo 17
Mieskuoron joulukonsertti kirkossa.
Ma 4.12.
Klo 14
Diakoniaompeluseura seurakuntakeskuksessa, Rönkkömäki-Mäntynen.
Pe 8.12.
Klo 17-19
AlakoululaiSten Oma iLLta seurakuntakeskuksessa, Repo, Pennanen.
Ma 11.12.
Klo 12
Eläkeläistenkerhon joulujuhla seurakuntakeskuksessa, Riihimäki.
Ke 13.12.
Klo 18
Christmas Carols Luvian kirkossa, tilaisuuden jälkeen teetarjoilu seurakuntakeskuksessa.
To 14.12.
Klo 18
Seurakuntailta lähetyksen merkeissä Vanhassa Kanttorilassa, Lehto.
Su 17.12.
Klo 12
Entisten nuorten raamattu- ja rukouspiiri Vanhassa Kanttorilassa.
Su 17.12.
Klo 19
Suvi Teräsniska; "Joulun Henki" -kirkkokiertueen konsertti Luvian kirkossa. Lippu 30 €, www.lippu.fi.
Ma 18.12.
Klo 14
Diakoniaompeluseura seurakuntakeskuksessa, Rönkkömäki-Mäntynen.